Author Topic: Huhuu, kuuleeko kukaan?  (Read 6486 times)

Offline Ola

  • Newbie
  • *
  • Posts: 7
Huhuu, kuuleeko kukaan?
« on: February 04, 2009, 06:17:29 AM »
Eilen, Davic McCombin kuoleman 10-vuotispäivänä kuuntelin Triffids-levyjäni, sitten löysin googlaamalla tämän palstan ja päätin rekisteröityä. Mutta tässä suomenkielisessä laatikossa ei näytä tapahtuneen enää vuoteen mitään. Onko täällä vielä aktiivisia, suomea osaavia foorumilaisia paikalla?

Offline vps

  • Moderator
  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 804
Re: Huhuu, kuuleeko kukaan?
« Reply #1 on: February 05, 2009, 06:04:40 AM »
Aktiivisia ja aktiivisia...kyllähän meitä löytyy...nyt vähän on tuo osallistuminen ollut hiljaisempaa, kun olen yritellyt yksityisyrittäjyyttä ja talvehtinut toisaalla lämpimämmissä ilmastoissa, mutta olen kyllä vieraillut säännöllisesti...tiedän myös että ainakin fuel (joskin brittiläistä kantaa mutta jo varsin pitkään Suomessa asunutta käy sivuilla tiheästi ja onhan meitä muitakin). Mistä ja milloin Dave McCombin ja Triffidsin tuotantoon tutustuit? Itse kasvoin sen tahdissa, näin Triffidsin ensimmäistä kertaa Vanhalla vuonna 1987 19-vuotiaana (vaikka ikäraja tuolloin taisi olla 20-v., sen verran muistan jonossa hermoilleeni... :))...Oletko jo hankkinut remasteroidut versiot levyistä? - harvinaisen hienoa herkkua Triffids-faneille...
« Last Edit: February 05, 2009, 06:25:03 AM by vps »
Between thought and expression lies a lifetime

Offline Ola

  • Newbie
  • *
  • Posts: 7
Re: Huhuu, kuuleeko kukaan?
« Reply #2 on: February 05, 2009, 07:55:24 AM »
No hyvä, että suomenkielinenkään keskustelu täällä ei ole kuollut. Aika yllättävää muuten, että täällä on suomenkielinen osio.

Kesällä 1986 Markku Fagerlund kirjoitti Helsingin Sanomiin arvostelun Born Sandy Devotionalista. The Triffids oli minulle ennestään täysin tuntematon bändi, mutta positiivinen arvio herätti kiinnostukseni ja päätin tutustua levyyn. ”Tutustumista” on jatkunut läpi näiden vuosien ilman pidempiä taukoja.

On yhden käden sormilla laskettavissa ne levyt, jotka ovat vaikuttaneet minuun yhtä syvästi kuin BSD. Se teki niin heti tuoreeltaan ja se tekee sen edelleen, vaikka vuosia ja kuuntelukertoja on kertynyt mittava määrä. Jo levyn avaus - The Seabirdsin ensimmäiset sävelet - virittää mieleni vaikeasti selitettävään tilaan; jonkinlaisesta hienovireisestä herkkyydestä ja mielen syvimpiin kerroksiin tunkeutumisesta ehkä voisi tässä yhteydessä puhua. Ja yhtä kappaletta lukuun ottamatta tunnelma säilyy loppuun saakka. (Sen Chicken killerin jätän yleensä väliin kuunnellessani levyä.)

Calenture on kakkossuosikkini Triffidsien tuotannossa, joskin paikka paikoin hieman siirappiset sovitukset eivät välttämättä tee oikeutta levyn hienoille biiseille. Bändin muutakin tuotantoa hyllystäni löytyy vinyyleinä, mutta se ei ole minulle aivan niin tärkeää kuin nuo kaksi mainitsemaani albumia. Livelevy Stockholm on ehkä kolmanneksi eniten kuuntelemani Triffids-levy. Remasteroituihin painoksiin en ole tutustunut. Nettitietojen mukaan niiltä löytyy runsaasti bonusmateriaalia. Se lienee riittävä syy niiden hankintaan.

Vain yhden kerran kuulin Triffidsejä elävänä. Se oli Roskildessa kesällä 1987. Keikka oli erittäin vaikuttava kokemus, vaikka setissä oli monia itselleni outoja kappaleita (tunsin yhtyeen tuotannosta siinä vaiheessa vain BSD:n). En muista sitä keikkaa niin, että osaisin kertoa esimerkiksi, mitä BSD:n kappaleista he soittivat, mutta keikan aikana syntyneen ja pitkään sen jälkeen jatkuneen tunnelman muistan lopun elämääni. Se elämys sai minut positiivisessa mielessä sekaisin!

Maanantaina sitten vietin itsekseni David McCombin muistoiltaa ja sen päätteeksi katsoin netistä, löytyisikö joku muukin, joka muistaisi hänen kuolemansa vuosipäivän. No, täältä heitä löytyi enemmänkin. Oli hienoa löytää tämä sivusto. Reaalimaailmassa kun en ole törmännyt ihmisiin, jotka olisivat olleet läheskään yhtä vaikuttuneita David McCombin ja Triffidsien musiikista kuin itse olen. Tuttavieni kommentit ovat yleensä kuuluneet joko ”ihan hyvä” tai ”ei kiinnosta”. Täältä lopulta löytyi ihmisiä, jotka ovat ymmärtäneet bändin arvon.
« Last Edit: February 05, 2009, 08:05:26 AM by Ola »

Offline vps

  • Moderator
  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 804
Re: Huhuu, kuuleeko kukaan?
« Reply #3 on: February 05, 2009, 11:34:39 PM »
Remasteroidut versiot ovat hyvinkin hintansa väärtti, joskin omasta mielstäni BSD:n ekstrat ovat huonoimmat koko joukosta, mutta remasteroitu soundi mahtava. Calenturessa mukana toinen levy demoja, joiden soundi on vähemmän siirappinen, ja pari ennen julkaisematonta biisiä. Eniten kuitenkin remasteroinnissa edukseen muuttunut levy on In the Pines, joka kuulostaa nyt aivan mahtavalta.

Hienosti kuvailtu kokemus BSD:stä. Muistan aina myös sen tunteen kun Dave astui lavalle ja lausui Wide Open Roadin ensi sanat Vanhalla...mahtava ja karismaattinen esiintyjä, ei pelkästään yksi viime vuosituhannen lopun tärkeimmistä lauluntekijöistä... Itselläni on sama juttu Triffidsin kanssa kuin sinulla - bändi on pysynyt mukana siitä lähtien kun sitä ensimmäisen kerran kuulin kaivettuani kaverin levyhyllystä esille Raining Pleasuren. Tuskin on mennyt kuukautta etten olisi Triffidsejä kuunnellut...

Tällä sivustolla vaikuttaa varsin monipuolinen valikoima Triffids-entusiasteja ympäri maailmaa, joskin suurin osa lienee kaltaisiamme keski-ikää lähestyviä setiä. Mikä parasta keskustelu on asiallista ja ystävällistä ja mukaan on vaivaton heittäytyä. Eri kielisten osioiden perustaminen taisi aikanaan olla Urpalin idea, etenkin belgialaisia ja suomalaisia jäseniä oli silloin melko monia aktiivisesti mukana keskustelussa. Kuten varmaan tiedätkin, sivustoa pitää "Evil" Graham Lee, Triffidsin pedal-steel-soittaja, ja aina silloin tällöinsivuilla vierailee muitakin Triffidsien historiaan vaikuttaneita musiikki-ihmisiä...ja kaikenlaista mukavaa on aikaan saatu, kuten kyltti Lontooseen paikalle, jossa sijainneessa studiossa BSD nauhoitettiin (Britton Street, muistaakseni...kuvia löytyy kyseisen keskustelun paikkeilta, kun ei näytä tuo galleries-linkki pelittävän...), David McCombin synnyinkotia yritettiin pelastaa purku-uhan alta...

Tämän lisäksi Triffidsistä on valmisteilla (tai toinen on itse asiassa jo valmistunut) parikin dokumenttia. Pari vuotta sitten Australiassa julkaistiin Great Australian Albums sarjassa ihan mielenkiintoinen dokkari BSD:stä. Ja julkaisusarja saa jatkoa....ainakin DVD:stä on ollut puhetta ja live-levystä....saa nähdä mitä glee saa vielä aikaiseksi..

 
Between thought and expression lies a lifetime

Offline Ola

  • Newbie
  • *
  • Posts: 7
Re: Huhuu, kuuleeko kukaan?
« Reply #4 on: February 06, 2009, 07:42:54 AM »
…nyt kun olen yrittänyt muistella, niin olen jokseenkin vakuuttunut siitä, että Wide Open Road kuultiin Roskildessakin. Settiin sisältyi myöskin yleisöä innostanut rallatus, jonka nimeksi selvisi sittemmin Once A Day…

Joo, täälläkin peilistä katsoo keski-ikäinen setä. Siitä on se etu, että on parempi perspektiivi arvioida elämän aikana kuullun musiikin merkitystä itselle. Juniorina tai nuorena aikuisena ei vielä pysty sanomaan, kuinka pitkäaikaisia kulloisetkin mieltymykset tulevat olemaan. Iän myötä omista suosikeista erottuvat ne, joita kohtaan innostus ei laimene näköjään vuosikymmentenkään mittaan.

Kiitos noista vinkeistä. Pitää etsiä remasterointeja ja tutustua tähän sivustoon paremmin. Huomasin kyllä ylläpitäjän olevan yhden triffideistä. Vanhalle fanille on kunnia olla vieraana hänen sivustollaan.